Antiikin Kreikka tarkoittaa antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita, joka ei rajoitu mitenkään tämän päivän Kreikan valtion alueisiin. Aikoinaan tähän alueeseen on luettu myös Kypros, Turkista nykyisellään osa, Italian alapuolella sijaitseva Sisilia yhdessä Etelä-Italia kanssa sekä tietenkin kreikkalaiset siirtokunnat ympäri Välimerta. Antiikin Kreikka on siis alueeltaan suhteellisen laaja merkitykseltään. Antiikin Kreikan kultuuria on kiittäminen länsimaisesta sivistyksen kehdosta. Tällä kulttuurilla on siis ollut erittäin suuri vaikutus Euroopan historiaan. Kreikan kulttuurin kehittymiseen on mennyt tuhansia vuosia ja alkunsa kaikki on saanut 700 – 480 ennen ajan laskumme alkua eli arkaaiselta ajalta. Kreikan kulttuuri on vaikuttanut myöhemmin muun muassa Rooman valtakunnan kulttuuriin merkittävästi.
Kreikan ja Rooman yhdistävät tekijät
Antiikin Rooma eli Rooman valtakunta oli antiikin aikaisen Rooman kaupunkivaltion pohjalta kasvanut laaja imperiumi, joka sai siis myös vaikutteita antiikin Kreikan ajoista. Rooman valtakunta käsitti aikoinaan koko Välimeren alueen, eli siis todella suuren alueen, kyseessä oli todellinen Välimeren ympäröivä maailmanvalta. Kreikkalaisesta kulttuurista ja lähinnä käytännössä hellenistisestä kulttuurista otettiin paljon vaikutteita roomalaiseen kulttuuriin. Myös kreikan kielen asema vahvistui Roomassa alkuperäisen kielen eli latinan kustannuksella.
Antiikin Kreikan kultuurissa kirjallisuus, teatteri, musiikki, taide sekä uskonto ovat tärkeimpiä osa-alueita, joiden vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Kirjallisuudesta merkittävin on esimerkiksi Homeroksen Ilias ja Odysseia. Näihin perustuivat suuremmilta osin koko myöhempi kreikkalainen kulttuuri sekä mytologia. Roomalainenkin mytologia eli tarusto oli pitkälti kreikkalaisvaikutteista.
Antiikin ajan Roomaa sekä Kreikkaa yhdisti lisäksi uhkapelaaminen sekä sen yleisyys. Sekä antiikin Kreikassa että Rooman valtakunnassa molemmissa virallisesti uhkapelaamiseen on suhtauduttu varauksella sekä jokseenkin negatiivisesti, niin uhkapelaamista on harrastettu ja sille on ollut pelaajia orjista keisareihin asti. Uhkapelaamista on ollut ajanlaskusta lähtien ja sille on aina paheksujia löytynyt, antiikin Kreikan aikoihin etenkin filosofit paheksuivat tätä harrastusta.
Jumalalliset suojelijat
Uhkapelaaminen oli häpeällistä toimintaa, mutta mytologiasta pelaajille löytyi molemmissa sekä antiikin Kreikassa että Rooman valtakunnassa omat jumalalliset suojelijansa. Noppapelit ovat olleen antiikin aikana suosituimpia sekä Kreikassa että Roomassa. Erilaisia lautapelejä on pelattu nopilla sekä tavallisesti heittämällä vain sellaisenaan. Yleensä lopputulos on ollut aina kohtalon käsissä kun nopista on kyse, mutta toisinaan oli pelejä joissa vaadittiin jonkinlaista taitoakin.
Noppien ohella erilaiset arpajaiset sekä vedonlyönti ovat olleet suosittuja uhkapelinmuotoja antiikinkin aikana. Noppien on annettu päättää myös erilaisia kohtaloita niitä heittämällä ja vedonlyönnissä on ollut mukana poliittista vaikutusvaltaa. Gladiaattori- ja eläintaistelut sekä hevosvaljakoiden kilpa-ajot ovat olleet suosittuja vedonlyöntikohteita.
Vaikka uhkapelaaminen on katsottu häpeälliseksi harrastukseksi sekä osittain viisaammat on pelaajia katsonut nenän vartta pitkin, on myös osa keisareista aikoinaan ollut kovia pelimiehiä ja intohimoisia pelaajia. Tämä laji on siis kiehtonut aikojen alusta lähtien valtion päänmiehiä oli kyseinen toiminta sitten sallittua tai ei. Molemmissa sekä antiikin Kreikassa että Rooman valtakunnassa uhkapelaamista on yrittetty rajoittaa, mutta jopa keisareiden pelatessa rajoituksia on valvottu hyvin vähäisesti ja läpi sormien. Tuuripelien pelaamista on yritetty kieltää kokonaan sekä taitopelien panoksia rajoittaa, mutta ihmisluontoa kiehtoo uhkapelaaminen, joten sitä harrastetaan aina kielloista tai rajoituksista huolimatta tavalla tai toisella.
Kymmenen käskyä pelaamiseen
Kiellot ja rajoitukset ovat aina kuuluneet uhkapelaamiseen, mutta sitäkin enemmän erilaiset säännöt ovat tässä harrastuksessa läsnä. Antiikin aikoihin jossain vaiheessa pelaaminen oli sallittua esimerkiksi vain tiettyjen juhlapyhien yhteydessä. Rangaistuksina kieltoja tai sääntöjä rikkoneille pelaajille oli luvassa muun muassa sakkoa tai joskus jopa vankeutta. Korkeammalla tasolla olevien pelaajien pelatessa lain valvojat katsoivat tietenkin toiseen suuntaan, ja muutenkin rangaistuksia jaettiin harvakseltaan, koska valvonta oli aiemmin todetun mukaisesti hyvin vähäistä.
Nykyäänkin kaiken muotoiset uhkapelit ovat suosittuja kaikenlaisten kansalaisten keskuudessa, ja täysin sallittua. Vedonlyönti, noppapelit, peliautomaatit sekä korttipelit kasvattavat suosiotaan jatkuvasti eikä niiden pelaamiseen Suomessa liity sakko- tai vankeusrangaistuksia. Joitakin herrasmies sääntöjä sekä tietenkin pelipaikkojen omia voimassaolevia sääntöjä on olemassa, ettei meno olisi aivan kuin villissä lännessä. Näihin sääntöihin pääset tutustumaan tarkemmin lukemalla seuraavan artikkelin: Tsekkaa täältä top 10. Kymmenen käskyä uhkapelaamiseen netissä takaa jokaiselle mukavan pelikokemuksen eikä tarvitse pelätä antiikin aikojen kaltaisia rangaistuksia lankeavan ylleen.