Tämä blogikirjoitus onkin hiukan erilainen, sillä se käsittelee antiikkisia vaatteita, tapetteja ja muita tekstiilejä sekä niiden myrkkyjä.
Oikeastaan jo alkaen 1775, oli todella yleistä että useimmat ylhäisön käyttämät vaatteet, asusteet ja kodin tapetit/tekstiilit värjättiin loistokkaan värisiksi. Sitä ei kuitenkaan osattu aavistakkaan silloin, että värjäykseen käytetyt aineet olivatkin todellisia myrkkyjä. Asiaan kiinnitettiin huomiota vasta kun lukuisat kankaiden värjärit ja ompelijat, kuten myös kodeissa oleskelevat ja pukuja käyttävät alkoivat sairastella vakavasti, altistuessaan jatkuvasti noille todella vahvoille myrkyille.
Kaikkein vahvimmin oireita aiheuttanut väri oli vihreä, jonka värjäykseen käytettiin arsenikkia ja kuparia. Väriainetta käsittelevät ja sen kanssa tekemisissä olleet alkoivat saada runsaasti erilaisia oireita mm. todella pahoja käsien haavaumia ja pikkuhiljaa etenevää myrkytystilaa, joka pitkittyessään
aiheutti mm. syöpää.
Napoleonin on esimerkiksi huhuttu kuolleen juuri arsenikki myrkytykseen. Hänen muuttaessaan St.Helenan saarelle, hän halusi tapetoida talonsa seinät vihreäksi ja kyseinen vihreä tapetti oli juuri tuota kyseistä arsenikilla värjättyä tapettia. Vain kuusi vuotta myöhemmin Napoleon kuoli kotonaan mahasyöpään ja myöhemmin hänen jälkeenjääneitä hiustupsujaan tutkiessaan, tutkijat ovat huomanneet niiden olleen suorastaan kyllästettyjä arsenikilla. Useat Napoleonin palvelijoista valittelivat myös lukuisia terveysongelmia ja esimerkiksi Napoleonin miespalvelija kuoli vähän Napoleonin jälkeen omituisiin oireisiin.
Tästä syystä kyseinen värisävy onkin saanut nimen, myrkynvihreä, sillä juuri tuo väri aiheutti kaikkein eniten ongelmia kaikille sen läheisyydessä oleskeleville. Tämä väri oli siis kupariasetoarsenaatin, kupariarseniitin ja kupariasetaatin sekoitus, kuparin ja arsenikin kristallinen suola, jonka huomattiin esimerkiksi tapeteissa estävän tuhohyönteisiä. Tämä olikin kauniin värin ohessa yksi suurimmista syistä sen valtavaan suosioon. Ennen kodeissa oli paljon tuholaisia ja tämän tapetin huomattiin auttavan tähän ikävään ongelmaan todella tehokkaasti.
Saksassa oltiin edistyksellisiä ja kiellettiin kyseinen väriaine kokonaan jo vuonna 1815 ja Suomessa 1868. Nykyään on onneksi kehitelty erilaisia ja huomattavasti turvallisempia tapoja saada aikaan tuo kaunis värisävy. Meidän tulisi kuitenkin muistaa että nykyisetkään väriaineet, joita on jokapuolella ympärillämme, eivät ole todellakaan takuuvarmasti turvallisia käyttää ja altistua jatkuvasti. Siksi kannattaisikin suosia mahdollisimman
luonnonmukaisia väriaineita kaikissa käyttämisssään tekstiileissä.