Pop-antiikki, eli toisinsanoen 1950-60 lukujen populäärikulttuuri on yhä yleisimmin antiikkiliikkeissä ja arviointitilaisuuksissa nähty antiikin muoto. Vaikka ne ovat alunperin käyttöesineitä, ne ovat kestäneet hyvin aikaa ja niiden kunto on yleensä vielä edelleenkin todella hyvä. Tässä onkin suuri ero nykyisiin käyttöesineisiin ja niiden kulutuksen kestoon. Tuleville jälkipolville tuskin jää paljonkaan jäljelle nykyisistä esineistä, jotka palvelevat tämän hetkistä kertakäyttökulttuuria.
Joka tapauksessa tässä kirjoituksessa käsittelemme Pop-antiikkia ja sitä minkälaisia esineitä tähän kategoriaan yleensä luetaan. Esineet jotka lukeutuvat tähän uusimpaan ja nuorimpaan antiikki ryhmään ovat esimerkiksi erilaiset peltilelut, elektroniikkapelit ja muoviesineet. Kyseiset esineet kuvastavat hyvin oman aikakautensa elämäntapaa ja yhteiskunnan kehitystä.
Hankaluutta pop-antiikin osalta aiheuttaa sen hinnan arviointi. Hinta-arviot uudemman antiikin osalta vaihtelevat todella paljon ja sille ei olekkaan vielä määriteltyä hinta kategoriaa. Yleistä onkin että tämänkaltaisten esineiden hinta määräytyy yleensä niiden kysynnän perusteella. Tällä siis tarkoitetaan sitä että esimerkiksi kaksi kyseisen ajanjakson esineiden keräilijää haluaa saman esineen ja kuinka paljon he ovat siitä maksamaan. Voisikin sanoa vertauskuvallisesti että pop-antiikin arvo asuu katsojan silmässä.
Hintaa korottavat kuitenkin yleensä se että esine on edelleen ehjä ja toimiva. Pop-antiikki ei kuitenkaan ole varsinainen suuntaus, vaan ensisijaisesti monelle sen keräilijälle se on elämäntapa. Tuon kyseisen ajan tavarat ovatkin usein värikkäitä ja muotokieleltään pyöreitä. Se oli aikakausi sodan jälkeen ja silloin iloiteltiin väreillä ja muodoilla, ankeiden sotavuosien värittömyyden jälkeen.
Tulevaisuudessa kuitenkin pop-antiikin hinnat tulevat varmasti nousemaan, sillä niitä ei tule markkinoille enää juurikaan liikaa. Osaksi hintojen nousuun tulevaisuudessa tulevat vaikuttamaan 1970-80 luvuilla vaikuttanut pop-antiikin aliarvostaminen. Tuona kyseisenä aikana lukuisa määrä yhden aikakauden historiaa heitettiin pois arvottomana roskana. Mutta toisaalta, tämä on erittäin yleistä kaikille aikakausille, yleensä vasta seuraava sukupolvi näkee esineiden kauneuden ja arvon.