Praha on täynnä vanhoja rakennuksia, hurmaavia yksityiskohtia ja taianomaista tunnelmaa. Siksi antiikkikauppa kierros Prahassa onkin luonteva tapa tutkia kaupunkia ja sen historiaa. Päätimme kierroksen aloittaessamme, että emme aio ottaa karttaa tai minkäänlaista opaskirjaa mukaan tälle retkelle, vaan annamme flown viedä meidät minne ikinä se meidät haluaakin johdattaa.
Lähdimme liikkeelle asunnoltamme, joka sijaitsee aivan vanhan kaupungin kupeessa ja sisältää pienen keittiön ja huoneen vanhassa 1800-luvun lopun kerrostalossa. Talo henkii rappioromatiikkaa ja vaikka kaikki ei ehkä olekkaan ihan tiptop, on atmosfääri kerrassaan valloittava huoneiden ollessa korkeita ja ikkunalautojen syviä.
Olin lukenut itse aiemmin liikkeestä nimeltä Antique Ahasver, joka sai kiinnostukseni heräämään ja siksi päätimme lähteä etsimään sitä aivan ensimmäiseksi. Liike sijaitsikin aivan vanhan kaupungin tuntumassa, tai tarkemmin sanottuna vanhassa kaupungissa, osoitteessa Malá Strana (Little Quarter). Rakennus jo itsessään kutsui meitä astumaan sisään liikkeeseen kauniine marjapuuron värisine ja rapattuine julkisivuineen ja ikkunaluukuin koristelluin ikkunoin.
Astuimme liikkeeseen varovasti, kuin arastellen, mutta ujostelu oli turhaa, sillä meitä oli vastassa kerrassaan ihastuttava Dita, joka osoittautui liikkeen omistajattareksi. Liike oli täynnä toinen toistaan ihastuttavampia tavaroita ja tekstiilejä, joilla kaikilla tuntui olevan joku tarina kerrottavanaan. Erityisesti itse ihastuin vanhoihin valokuviin ja taidokkaasti tehtyihin Tsekkiläisiin kansallispukuihin, joiden yksityiskohdat olivat niin viimeisteltyjä ja pitsit hauraita ja monimutkaisia, että jo niiden parissa vierähti kuin huomaamatta parikymmentä minuuttia. Totta kai liikkeestä tuli myös ostettua jotain kotiin viemisiksi, joka tällä kertaa oli ihastuttava kuva vanhasta naisesta myymässä perunoita. Tuo kuva pääsee todellakin olohuoneeni kuva kollaasiin, vanhoihin Tanskasta tuotuihin kehyksiin.
Heitimme hyvästit Ditalle ja jatkoimme matkaa seuraavalle kohteelle, poiketen kuitenkin ennen sitä matkan varrella olevassa kahvilassa, jonka kakkuvalikoima oli suorastaan taivaallinen. Päädyimme kuumaan kaakaoon ja itseleivottuun porkkanakakkuun, joka oli syntisen hyvää. Kaikki oli kohdallaan, kakun kosteudesta, kauniisiin käsinmaalattuihin astioihin asti. Rakastuimme paikkaan ja päätimme että se olisi tästä lähtien virallinen Prahan kahvilamme, johon poikkeaisimme aina Prahassa käydessämme.
Antik Mucha sijaitseen Liliova kahdessatoista, hiukkasen sivussa vanhan kaupungin hektisimmästä vilskeestä ja tunnelma kadulla onkin kuin vanhasta elokuvasta. Liike oli pieni vain kaksi huonetta sisältävä paikka, jonka jokainen seinä ja taso oli täynnä ihastuttavia esineitä, suurimmaksi osaksi 1920-luvulta.
Omistaja oli todella ystävällinen, kuin myös pieni ranskanbuldogginsa Marcello, joka seurasi meitä mihin tahansa liikkeessä menimmekin. Liikkeessä oli runsaasti patsaita sekä hopeapäisiä kävelykeppejä, joiden päässä komeili buldogin pää. Omistaja kertoili esineistä ja tarjosi jopa teetä, jonka joimme vanhoista 20-luvun englantilaisista teekupeista. Viivyimme kaiken kaikkiaan liikkeessä yli kaksi tuntia ja tottakai mukaan tarttui taas jotain pientä ja kivaa. Ostin vaarilleni kävelykepin buldogin päällä, koska se oli kertakaikkiaan jotain niin hurmaaavaa. Vielä oli yksi liike käymättä, joka oli ”must to do”-listallamme, joten lähdimme hiljalleen kävelemään liikettä kohden. Katselimme, ihmettelimme ja kuvasimme upeaan arkkitehtuuria ja kauniin koristeellisia yksityiskohtia, kun huomasimme että olimme kuin huomaamatta kävelleet poispäin liikkeestä johon meillä oli tarkoitus mennä. Emme antaneet kuitenkaan asian vaivata meitä, vaan päätimme muuttaa suunnitelmaa ja katsella mitä alueelta johon olimme eksyneet, löytyisi.
Toinen intohimoni on kirjakaupat ja antikvariaatit ja kuin tilauksesta edessämme oli aktikvariaatti, joka näytti niin täydellisesltä että meidän oli suorastaan pakko astua sisään liikkeeseen. Sisällä tuoksui vanhoilta kirjoilta ja pölyltä ja tiskin takana seisoi nuorehko mies, ehkä noin 28 vuotias, päällän neule ja samettihousut. Mies oli täysin keskittynyt lukemaansa kirjaan, eikä hän reagoinut tuloomme mitenkään. Jotenkin miehestä ei kuitenkaan huokunut epäystävällisyys tai välinpitämättömyys, vaan ainoastaa syvä kiinnostus ja keskittyminen kirjaan. Tunnelma liikkeessa oli miellyttävä ja alakerran kulununeet nahkanojatuolit suorastaan pyysivät meitä istahtamaan ja nauttimaan kirjoista ympärillämme. Kirjoja oli kaikkialla, hyllyissä, pöydillä, laatikoissa lattialla ja jopa portaikossa. Missään nimessä liike ei kuitenkaan ollut epäsiisti tai likainen, vain ja ainoastaan hurmaavan boheemi. Viivyimme liikkeessä yli tunnin ja jokainen meistä löysi itselleen muutamia kirjoja, jotka vain oli kertakaikkiaan pakko saada. Itse ostin Odysseuksen seikkailut, hurmaavana vanhana painoksena sekä upeasti kuvitetunhttp://www.collectingoldmaps.com/collecting-old-maps-book/, jonka jokainen sivu oli kuin pala taidetta. Koko liikkeessä olomme aikana, nuori myyjä mies ei ollut nostanut katsettaan kirjasta. Maksaessamme kirjoja hän kuitenkin nostim katseensa ja niiden silmien sielukkuus antoi aivan uuden merkityksen sanalle sielukas. Ja pakko sanoa, että se en ollu ainoastaan minä joka huomasi tuon asian. Jokainen meistä oli suorastaan hämmentynyt tuon ystävällisen sielukkuuden edessä.
Päätimme lähteä hiljakseen kävelemään kohti asuntoamme, koska vaikka päivä olikin ollut antoisa ja mielenkiintoinen, kaipasimme jokainen pientä hetkeä hyvän voileivän, teen ja uusien kirjojemme parissa. Paras hetki kirjojen ostamisen jälkeen on odotuksen tunne siitä, että pääsee lukemaan ja selailemaan uutta aarrettaan kaikessa rauhassa, ilman että täytyy olla sosiaalinen tai keskustella. Onneksi meitä kaikkia yhdistää tuo sama ajattelutapa, joten jokainen meistä tiesi miten paljon kirjat kassin pohjalla polttelivat.