Todella vanhoja kivitaloja ei Suomessa ole jäljellä enää kovinkaan montaa kappaletta, mutta ne muutamat jäljellä olevat sijaitsevat lähestulkoon kaikki Suomen länsirannikolla. Syy tähän on erittäin selvä, sillä laastinvalmistustaito saapui Suomeen juurikin Suomen länsirannikon kautta Saksasta.
Keskiajalla luonnonkivimuurit rapattiin ohuella kalkkilaastikerroksella ja tulokseksi saatiin nykyisen slammatun pinnan kaltainen pinta. Rappaus on vuosien kuluessa sekä suojellut talon pintaa kuin myös ollut halvempi vaihtoehto kuin pelkkä luonnonkivipinta.
Kaikkein vanhimmat rappauspinnat Suomessa on tehty kalkkilaasteilla. Niiden koostumus kuitenkin vaihtelee alueittain suurestikin. Jokaisella alueella oli oma ”reseptinsä” kalkkirappaukseen.
Rappaukset tehtiin myös ennen noudattamaan hyvinkin tarkasti sienän muotoa ja vaikkapa vinoutta.
Suuri muutos tapahtui 1900-luvun alkupolella, kun kalkkilaastin sekaan alettiin sekoittaa sementtiä. Tämä muutos aiheutti sen, että laastin koostumuksesta tuli huomattavasti lujempaa.
Nämä vanhat kivitalot eivät luonnollisestakaan ole kovinkaan lämpimiä ja niiden lämmityksestä vastasikin usein suuri avotakka ja muita tulisijoja, jotka eivät kuitenkaan tuohon aikaan olleet vielä varaavia. Voi siis hyvin kuvitella miten kylmä taloissa oli varsinkin talvisin. Yleensä köyhemmän väen puutalot olivatkin huomattavasti lämpimämpiä ja mukavampia, sillä ne oli rakennettu yleensä puusta joka vcarasi paremmin lämpöä sisälleen.
Suomen vanhin kivitalo on Jomalan kirkko, joka sijaitsee Ahvenamaalla, Jomalan kunnassa. Kirkon suojeluspyhimys on Pyhä Olavi ja kirkko on rakennettu vuosien 1270-1290 välillä. Se onkin käymisen arvoinen paikka ja kaiken lisäksi se on vieläpä Suomen ainoa ”aito” romaaninen kivikirkkko!